Minä, ehdokas

Hetken mielijohteesta ryhdyin keväällä Vantaan Vihreiden ehdokkaaksi tämänkertaisiin kunnallisvaaleihin ja hädissäni pohdiskelen miten tässä ehtisi kampanjoida, varsinkaan kun ei ole varaa sijoittaa rahaa mainostamiseen tai muuhun. Eikä aikaakaan isommin jää, sillä se mikä työn ja perheen jälkeen jäljelle jää, kuluu aika tehokkaasti paikallisyhdistyksen tietoteknisen työryhmän hommissa vaalisivustoa tehdessä. Toisaalta - ehkä mä en jaksa lähteä rimpuilemaan asian suhteen, kun aina löytyy nipullinen ehdokkaita, jotka ovat minua reilusti kunnianhimoisempia.

Pääasiana oli lähteä vähän katsomaan millaista vaaleissa on ja kerätä kokemusta seuraavia varten, sillä en mä pyrin pitäytymään realismissa enkä ole vielä varannut äänivyöryn juhlapaikkaa. Politiikassa olen ollut aktiivisesti mukana vasta vuodenvaihteesta alkaen, mutta jo se on riittänyt avaamaan silmiä toiminnan suhteen. Poliittiset aktiivit ovat aivan tavallisia ihmisiä - tosin ehkä idealistisempia kuin väestö keskimäärin. Jopa ammattipoliitikot ovat ihan tavallisia tyyppejä, esimerkkinä vaikkapa Pekka Haavisto, joka oli varsin mukava tuttavuus.

Voisin illalla kirjoitella vähän auki noita mun vaaliteemojani.