Suomi - tietotekninen takapajula?

Täytin tänään kaksi kappaletta IT-alaan pohjaavien järjestöjen kunnallisvaaliehdokaskyselyitä. Tapetilla ovat vapaat ohjelmistot ja vapaa lähdekoodi sekä sähköinen asiointi. Molemmat ovat tärkeitä asioita pohdittavaksi, sillä vapaan lähdekoodin ajatus on saavuttanut riittävän kypsyysasteen, että siihen pystytään suhtautumaan vakavuudella ja sähköisen asioinnin tila on lähinnä huolestuttava.

Vapaa lähdekoodi ei enää ole mörkö, joka uhkaa tietoyhteiskunnan syvimpiä rakenteita, kansalaisten tietoturvaa ja saastuttaa syöpämäisellä anti-midaksen kosketuksellaan kaiken puhtaan. Jopa kankeimmatkin tahot ovat vähitellen hyväksyneet ajatuksen vapaaseen lähdekoodiin perustuvista sovelluksista jopa kriittisessä sovellusympäristössä. Uskon myös, että kaikkein absurdeimpien ylilyöntien aika on ohi ja päätöksissä voidaan myös käyttää järkeä eikä esim. vaadita, että "Kaikkien käytettyjen sovellusten tulee olla avoimeen lähdekoodiin perustuvia!". On siis syytä kiittää asian puolesta työskennelleitä tahoja tärkeän ja merkittävän ajatuksen läpiviennistä.

Suomi piti joskus itseään tietoteknisen kehityksen mallimaana ja sähköisen asioinnin edelläkävijänä ja olin mukana kehittämässä useita tällaisia järjestelmiä. Valtion tasolla tehtiin suuria suunnitelmia järjestelmien kehittämisestä. Itse naureskelin aikoinaan lontoolaisella rautatieasemalla paikalliselle lippuautomaatille ja järjettömälle hinnoittelulle (automaatista ostettu alennuslippu oli kalliimpi kuin tiskiltä ostettu normaalihintainen). Enää ei naurata. Muu maailma on jättämässä Suomea taakseen (Economist Intelligence Unit: "IT industry competitiveness index").

Miten saada asioihin muutosta? Keskitytään kuntatasolle, kun kerran kunnallisvaaleista on kyse. On huolehdittava, että kuntien tietoteknisistä asioista päättäviin kuuluu riittävä määrä asiantuntijatietämystä - ja nimenomaan ajantasaista sellaista. Ei riitä, että on vedetty projektia 70-luvulla vaan mukana on oltava tietoa siitä missä mennään tällä hetkellä. On ikävä tosiasia, että tietotekniikka alana vaatii erityisesti omaa aktiivisuutta, sillä kukaan ei tule kertomaan sinulle kriittistä näkökulmaa asioihin vaan kaikilla on aina jotain myytävää.

Toinen ongelma liittyy julkisen sektorin päätöksentekoon. Kuntien päätöksenteko on kuin Jaap Stam - hidas mutta kankea eikä se kerta kaikkiaan riitä viemään läpi onnistuneita tietotekniikkaprojekteja. Viimeisten vuosikymmenten kriittinen havainnointi on osoittanut, että asiat muuttuvat ja ainoa pysyvä tekijä on muutos. Nykyisten mammuttijärjestelmien sijaan suuntaus tulisi olla kohden keveämpiä ja skaalautuvia järjestelmiä, jotka mukautuvat muuttuviin olosuhteisiin.

Molemmat osat nivoutuvat yhteen, sillä avoimen lähdekoodin sovellukset voivat usein toimia kehikkona, jonka päälle järjestelmä kootaan. Koska runko on jo valmiina, ei ole tarpeen aloittaa tyhjästä ja voidaan keskittyä olennaiseen. Kevyemmillä ja ketterämmillä projektimenetelmillä järjestelmää voidaan pilkkoa pienempiin, helpommin hallittaviin osiin, jolloin kehityskierrokset nopeutuvat ja tehostuvat tarjoten ehkä jopa kustannussäästöjä. Ei ole aina tarpeen rakentaa kaikenkattavaa järjestelmää, vaan riittää, että asioihin paneudutaan yksi kerrallaan tapauskohtaisesti etsien paras ratkaisumenetelmä juuri siihen ongelmaan säilyttäen taustalla kokonaiskuvan.

Muinaisina aikoina ulkomaalaiset kauppiaat tulivat Suomeen esittelemään uutta keksintöä kaukaisilta mailta: metallia. Suomalaiset olivat jääräpäisiä ja suhtautuivat kovin epäillen kyseiseen innovaatioon, erityisesti sepät pyrkivät kaikin voimin vastustamaan metallin maihinnousua. He tekivät kivestä metallisten aseiden replikoita ja valmistivat näihin huolellisesti jopa valujäljet uskoessaan näiden olevan jonkinlainen välttämätön ja tärkeä osa aseen rakennetta. Toivoisin, että tällä kertaa emme jäisi historian kirjoihin tietotekniikan hyödyntäjistä Euroopan viimeisinä.