Matkalla riittävän hyväksi vanhemmaksi

Toistuvasti törmään pienten lasten vanhempiin, jotka ovat keskellä syyllisyyden ristiaallokkoa ja neuvottomia yrittäessään olla hyviä vanhempia. Heti ensimmäisenä viittaan Jari Sinkkosen näkemykseen, jonka mukaan täydellinen vanhemmuus ei ole edes lapsen etujen mukaista saati että siihen pyrkiminen olisi edes vanhempien etujen mukaista. Pahimmillaan vanhempi on kuin Buridanin aasi ja lamaantunut vain potentiaalisesti huonojen valintojen keskellä.

Johdannossa kerroin Timo Airaksisen kuvauksesta koskien etiikkaa. Ajatus taivaalla siintävästä tähdestä pätee myös vanhemmuuteen. Tuo tähti on Hyvä vanhemmuus, sillä jokainen meistä haluaa varmasti olla lapselleen hyvä vanhempi, jopa niin hyvä kuin vain mahdollista. Tätäkään ei tule kuitenkaan ottaa ehdottomasti ja kirjaimellisesti, sillä kukapa voisi saavuttaa taivaan tähden.

Tarvitaan uskoa omaan vanhemmuuteen ja ennen kaikkea omaan itseen. Uskoa siihen, että se, mihin pyrkii on tehdyn työn arvoista ja ennen kaikkea hyvää ja oikein. Toki matkalla voi tapahtua kaikenlaista, mutta ainakin on pyrkinyt niin kuin itse kokee oikeaksi. Vanhemmuudessa olisi pyrittävä siihen, että voi milloin tahansa seistä omien valintojensa takana suoraselkäisesti ja ylpeänä.

Jos uskoo itseensä ja omaan vanhemmuuteensa, saavuttaa kyvyn antaa itselleen anteeksi omia virheitään, sillä virheisiin ja kompastuksiin sortuu jokainen. Virheisiin tulisi ennemminkin suhtautua kuin kriittisiin ystäviin, jotka pakottavat tarkastelemaan itseä ja mitä on tekemässä. Hetkeksi pysähdyttyään on helppo katsoa taivaanrantaan ja kysyä onko edelleen oikealla kurssilla.

Elämä on kuitenkin lopulta aina ennustamatonta eikä mitään voi tietää varmuudella. Kyse on kuitenkin vain tosiasiasta, joka on hyväksyttävä ja sitä paitsi - mitä olisi elämä, jonka voisi tietää etukäteen? Aiemmin mainittu tähti tulisi kuitenkin pitää näköpiirissä muistutuksena siitä mihin on lapsen kanssa matkalla. Johdonmukaisella etenemisellä saapuu ainakin lähelle sitä mitä haluaa. Ja vaikka ei saapuisi, niin todennäköisesti se toinenkaan paikka ei ole sen huonompi.

Riittävän hyvää vanhemmuutta on kuitenkin yhtä monenlaista kuin vanhempiakin.