Viikonloppuna poikani alkoi tökkiä naamaani lelulla. Ohjeistin välittömästi, että naamaan ei saa tökkiä ja viesti tuntui menevän perille. Poika lähti pois ja meni toisen koiran viereen alkaen tökkiä tätä lelulla ja katsellen minua. Tässä kohtaa tajusin mitä poika ajaa takaa: Onko kielto yleispätevä vai pelkästään isiä juuri nyt koskeva?
Aloin pohtia miten usein lapset tulevat väärinymmärretyksi, koska vanhemmat eivät osaa tai jaksa ajatella oikein. Mainittu tapauskin olisi voitu ymmärtää täysin väärin ja myöhemmin taivastella, kuinka "Silkkaa mielenosoitustaan oli taas ipanan mentävä tökkimään koiraa, vaikka juuri olin kieltänyt tökkimästä!"
Jos mietitään kyseistä tapausta, omasta mielestäni olin kieltänyt tökkimästä. Mistä ihmeestä lapsi voi tietää koskeeko kielto vain isin tökkimistä ja kenties juuri nyt vai onko kyse yleispätevästä säännöstä? Ainoa tapa ryhtyä selvittämään on tehdä lisää tutkimuksia ja kokeiluja. Lähemmin tarkasteltuna suorastaan loistavaa ongelman ratkomista.
Vielä kun meistä aikuisista saataisiin jollain ilveellä järkevästi toimivia.
tiistai 29. tammikuuta 2008
Tökkimisestä ja muusta kommunikaatiosta
Lähettänyt ds klo 0.35
Tunnisteet: Arki, Vanhemmuus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti