Syntymä: grande finale - Supersankari saapuu

(Kirjoituksen ajankohta 26.09.2006)

Varsinainen synnytys alkoi kahtakymmentä vaille yksi ja kesti yhdeksän minuuttia. Aika kului nopeasti pyrkiessäni kannustamaan puolisoani edes jollain tavoin ilmiselvän tuskan keskellä. Parhaaksi ilmeisesti osoittautui kuitenkin kätilön antama mahdollisuus kokeilla syntyvän lapsen hiuksia (ei siis minulle, oletin, että tarjous ropeltaa jalkoväliä ei juuri tällä hetkellä koskenut isää). Kun poika lopulta syntyi seurasin haltioituneena tyypin valahtamista ulos ja aloin kuumeisesti etsiä elonmerkkejä.

Tämä ohikiitävä hetki on Isän hetki. Äiti ei vielä tiedä syntyneestä lapsesta ja lapsi on hetken aikaa "vain isän" (kätilöitä ei huomioida). Poika heilutteli sormiaan ja jalkojaan ja kun käännyin puolisooni päin tämä puhkesi itkemään ja suuteli minua suulle. Tähänastisen elämäni onnellisin hetki, jonka suuruuden tajusin vasta jälkikäteen.

Käännyin katsomaan poikaa muistaessani tämän supersankarimaisen sinisen värin, mutta tämä oli jo muuttunut punertavammaksi. Napanuora oli ollut pojan kaulan ympärillä ja tämä oli aiheuttanut häiriöt sydänäänissä. Poika asetettiin puolisoni rinnalle ja siinä sitten ihmettelimme yhdessä tapahtunutta.